Ulpun viimeiset kuulumiset - ikävä

Tähän alkuviikkoon on mahtunut niin paljon kyyneleitä, etten edes muista, milloin olisin itkenyt näin paljon. Ulpu halvaantui takajaloista maanantaina aamulla ja jouduttiin päästämään irti meidän rakkaasta. Ulpu lähti samalla tavalla kuin tulikin meille: mun sylissä.

Tuntuu oudolle tulla hiljaiseen ja pimeään kotiin, kun aiemmin oli aina Ulpulle jätetty valot päälle ja toinen tuli kauheella innolla ja tuhinalla vastaan, niin kuin ei oltais nähty viikkoon, vaikka olisinki vaan käynyt viemässä roskat. Se vilpitön ilo puuttuu nyt kotiin tulemisesta. Tuntuu myös, että mulla on ihan valtavasti aikaa. Mitä mä tällä kaikella ajalla oikein teen? Ei tarvitse huolehtia, että ehtii aamulla, päivällä ja illalla lenkille, ja että toisen ei tarvitse olla työpäivän jälkeen kauaa yksinään. Voin olla ja mennä miten huvittaa, tosin nyt ei vielä kauheesti huvita. Mutta ei kyllä huvita sen enempää olla hiljaisessa kodissakaan. Tuntuu surulliselle, koska on kauhea ikävä. Tuntuu myös helpottuneelle, kun tietää, ettei Ulpu enää kutise (atopian takia) eikä tunne enää kipuja. Tuntuu helpottuneelle, kun ei tarvitse pelätä, että Ulpu riehuu ja satuttaa selkänsä.

Elämäni parhaat neljä vuotta ja yksi kuukausi 1.8.2011-31.8.2015 <3

Nyt täytyy kehittää itselleen uusi arki.

Ulpu

Tämä pieni on ollut mun ajatuksissa eniten viime viikkojen aikana. Se on vienyt hirmuisesti voimia, kun Ulpulla on ollut selkä kipeänä jälleen. Kolme viikoa sitten Ulpu satutti selkänsä riehuessaan ja siitä seurasi paljon kipulääkkeitä ja lepoa. Ulpu parantui yllättävän nopeasti ja viimeisen viikon meijän pikkuinen vaikutti jo ihan hyvin voivalta ja normaalilta. Maanantaina oli tarkoitus aloittaa pidentää lenkkejä pikkuhiljaa, mutta se saa nyt toistaiseksi jäädä. Eilen kun tulin töistä kotiin, Ulpu oli mua vastassa maassa maaten ja täristen. Kivut oliva selkeästi kovat. Nostin reppanan pehmeälle alustalle ja annoin vahvaa kipulääkettä ja puolen tunnin päästä Ulpu olikin jo rauhallisessa unessa. Halvausoireita ei ole tullut tällä kertaa ja toivon todella, että selvittiin nyt vain säikähdyksellä ja Ulpu olisi jo paranemaan päin. Yö meni vähän levottomasti, mutta aamusta eteenpäin tuo possukka on ollut tilaansa nähden tosi reipas ja rento.

Jos täällä blogin puolella tulee jossain välissä hiljaisempaa (niin kuin viimeisen kuukauden aikana on vähän ollut) niin se johtuu siitä, etten ole lähtenyt kuvailemaan, kun tuo pikkuinen on tuhisemassa  mun kainalossa <3

Marks & Spencerin avajaisissa

Oltiin maanantaina Millan kanssa Tampereen Sokoksella Marks & Spencerin avajaisissa. Hippasen kiirehän siinä tuli lähteä, kun kotona oli tunti aikaa tedä ruokaa, syödä, keksiä asu ja ehostautua, hah. Selvittiin kuitenkin aijoissa perille. Paikanpäällä oli kiva fiilis, paljon porukkaa ja hymyilevä  henkilökunta. Iskin silmäni muutamaan kauluspaitaan ja kenkäpariin, mutta pieni sekoaminen tapahtui, kun pääsin ruokapuolelle. Tuli sellainen olo, että haluan kokeilla kaikkea pastakastikkeesta teehen.

Täällä blogin puolella on ollut tällä viikolla aika hiljaista. Syy siihen on meidän Ulpu-koira, joka joutui selkäleikkaukseen ja on nyt toipilaana. Ulpu hyppäsi viikko sitten lauantaina sohvalta ja alkoi aristaa selkäänsä. Oireet pahenivat ja Ulpun takajalat eivät enää kantaneet kunnolla. Helsingissä tehtiin keskiviikkona neurologinen tutkimus ja otettiin magneettikuvat. Ulpulla todettiin välilevytyrä, joka aiheutti kovaa painetta selkäytimeen. Torstaina oli leikkaus ja eilen päästiin kotiin. Nyt koira on lepohoidossa ainakin kolme viikkoa. 

Sunnuntaiterkut Ulpulta

Tää pikkuinen neiti ei olekaan näkynyt hetkeen täällä blogin puolella. Viimekerta taisi olla siellä joulun aikaan. Selkävaivoista ei ole enää tietoakaan, joka on hyvä juttu se! Neiti on täynnä intoa ja on ihan oma itsensä. Eli kovasti ruuan perään, nukkuu päivät pitkät, on aivan ilosena vastassa kun tuut ovesta sisään ja lenkillä on ihan mahtia, kun on niin paljon hajuja täällä uusilla kotimestoilla! Yllä olevissa kuvissa neiti pötköttelee mun tyynyllä :D Leppoisaa sunnuntaita sinne ruutujen toiselle puolelle!

Jouluntoivotus

Luulin, että olin tarpeeksi varautunut

Mä oon tehnyt teinistä asti aina töitä, enemmän tai vähemmän. Mulla on ollut vakkarityö lähes neljä vuotta ja on edelleen. Oon säästänyt rahaa niin kauan kuin muistan. Hetki sitten mulla oli tileillä yhteensä n. 4000 euroa. Se on vähemmän kuin vuosiin, mutta luulin, että sillä pärjää hyvin. 

Kyllähän se normaaliolosuhteissa riittäisikin vaikka mihin. Mutta viimeisen viikon aikana meinasin joutua käyttämään lähes kaikki mun varani. Tulin töistä kotiin ja huomasin, ettei Ulpulla (meidän koiralla) ollut kaikki hyvin. Se halusi olla kokoajan lähellä, tärisi, läähätti, oksensi, jännitti vatsaansa, ei halunnut mennä makaamaan ja viimeisenä huomasin, että koiran takajalat pettivät välillä. Siitä sitten päivystykseen eläinlääkäriin, jossa otettiin kokeita ja röntgenkuvat, joissa selvisi, että Ulpulla saattaisi olla välilevyn pullistuma, joka saattaa aiheuttaa halvauksen. Käyntiin meni noin 700 euroa. Saman vuorokauden aikana jouduimme uudelleen eläinlääkäriin hakemaan pahoinvoinnin estolääkityksen  (noin 100 euroa), sillä Ulpulla ei pysynyt mikään sisällä. Parin päivän päästä meille oli varattu aika neurologille, joka ottaisi magneettikuvat (1000-1200 euroa) ja kertoisi tarvitseeko koiramme leikkauksen (2000-3000 euroa). Tässä kohtaa alkoi ahdistus ja silmät täyttyivät kyynelistä, kun tajusin, minkä verran rahaa saattaisi mennä, että kohta mulla ei välttämättä olisi säästötilillä minkäänlaista turvaa enää. Entä jos leikkauksen jälkeen tulisi vielä jotain muita tarvittavia toimenpiteitä, mistä ne maksettasiin… tai vuokra kaiken tuon jälkeen? Kuinka nopeasti voi ihmisen talous alkaa heittää persnettoa?

Neurologilla kaikki meni kuitenkin hyvin ja päätettiin katsoa Ulpun paranemista viikonlopun yli. Koiran tila ei mennyt huonompaan, päin vastoin. Lääkityksen ja levon kanssa Ulpu muuttui taas iloiseksi ja tassutkaan eivät petä enää. Sovimme, että magneettikuvia ei tarvitse ottaa ja lepoa jatketaan 3 viikkoa. Seuraava lasku on toivottavasti kontrollikäynniltä (varmaankin 70-150 euroa) ja säästymme leikkaukselta.

Ulpu on meidän miniperheen vauva. Rakastan meidän pikkuista loputtomasti ja joululta en toivo mitään muuta, kuin terveyttä rakkaallemme. Jos leikkaus tarvitaan, maksan sen vaikka siinä menevät säästöt. Tämä avasi silmiä sen verran, että mun ei edes tee mieli lähteä kaupungille lähellekään vaatekauppoja. En halua syödä ravintolassa tai käyttää rahaa muutenkaan sellaiseen, jonka sijaan voisin säästää pahan päivän varalle. Jotkut pahat päivät voivat olla todella kalliita.

Joku varmasti jäi pohtimaan, eikö mulla ole vakuutusta meidän koiralle. On mulla. Mutta sen enimmäiskorvausmäärä vuodessa on n. 1600 euroa ja tänävuonna ollaan jouduttu jo käymään pari kertaa eläinlääkärissä ja osa tuosta summasta on siis käytetty. Onneksi on vakuutus. Silti on hyvä varautua maksamaan suuria summia lemmikin hoidosta. Yleensä ne joutuu vielä maksamaan yhdellä kertaa heti paikanpäällä.

Jos joku siellä ruudun toisella puolella suunnittelee lemmikin hankintaa suosittelen lämpimästi vakuutusta, omia säästöjä, sekä luottokorttia.