Hei pitkästä aikaa.
Täytin viime viikolla 25 vuotta. Multa kysyttiin se jokavuotinen "No, miltäs nyt tuntuu?". Vastasin perinteisesti, että "Eipä kummemmalta".
Mutta kun sinä aamuna heräsin, olin tosi onnellinen. Heräsin pellavalakanoista oman rakkaan viekusta, astelin meidän kivan tuntuisen uuden lattian poikki keittämään kahvia, mun lempparikahvia. Samalla kun kuuntelin kahvinkeittimen ääntä katselin keittiön ikkunasta vihreää maisemaa ja kaunista taivasta, aurinko paistoi oikein kirkkaalta taivaalta. Meidän synttäripäivälle oli osunut täydellinen kesäpäivä (kyllä vain, meillä on Elmon kanssa samana päivänä synttärit).
Oon oppinut tähän ikään mennessä, että pienet arjen asiat on niitä kaikkein tärkeimpiä, sillä sun elämä koostuu suurimmaksi osaksi siitä, mitä arkena teet ja miten. Mulle tuottaa suunnattomasti iloa juoda aamukahvi lempparimukista, nukkua pellavalakanoissa ja käyttää ihanaa luonnonkosmetiikkaa. Ennen lähdin aina viimetippaan aamubussiin, mutta keväällä tein päätöksen, etten enää tahdo juosta ja jännittää, että ennätänkö siihen linkkuun vai en. Aloitan aamun rauhallisesti ja varaan bussipysäkille menoon 10 minuuttia, vaikka juosten ehtisin kolmessa minuutissa. Rauhallisesti kävellen pystyy nauttimaan santsikupin kahvia ulkosalla ja fiilistellä tien varressa kasvavia kukkia siinä samalla. Vielä haluaisin opetella siihen, että pääsisin illalla rauhoittumaan ennen nukkumaan menoa. Ihminen usein luo itse sen stressaavan kiireen.
Ota aikaa ja nauti. Vaikka haaveilee pitkälle, ei tarvitse elää kokoajan kurotellen eteenpäin, vaan kannattaa välillä pysähtyä katsomaan mitä kaikkea hyvää sun ympärillä on just nyt.
---
Käytiin ottamassa mun siskosta ylppärikuvia alppiruusupuistossa ja samalla sisko nappas musta nämä muutamat kuvat. Voi että oli hieno paikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti