tiistai 29. marraskuuta 2016

Farkkuongelma


Takki ja housut - H&M

Kyllä te tiedätte ne mun siniset boyfriend farkut. Ne täydellisen siniset ja mukavan rennot. Ne jotka ovat varmaan ainakin kolme vuotta vanhat. Ne jotka on olleet varmaan joka toisissa asukuvissa viime aikoina. No, ne repesivät tuossa sunnuntaina, hitto! Otti kyllä päähän.

Tietenkään niitä samaisia ei ole enää myynnissä, joten piti lähteä etsimään uusia. Farkkujen sovittelu ei ole mitenkään mun mielipuuhaa, en usko että oikein moni muukaan siitä erityisesti pitää. Tai no jos mulla olisi pitkät jalat ja hoikat sääret niin voisin pitää, mutta lyhyet jalat hokipohkeilla eivät oikein istu kovin moniin farkkumalleihin. Uusien farkkujen metsästys osoittautui yllättävän hankalasti, sillä sopivaa väriä tuntuu olevan lähes mahdoton löytää saati sitten vielä väljää istuvuutta. Monkista löysin yhdet yksilöt, mutta en ole vielä täysin varma niistä. Nuo kuvan farkut tilasin juuri ja samaan pakettiin klikkasin tuon ihanan rennon villakangastakin. Voi kumpa nuo farkut olisivat sopivat! Vaikka joudunkin lyhentämään niitä sen 12 senttiä.

Tuo takin ja farkkujen kombo näyttää musta hirmu kivalle. Tuohon voisi yhdistää harmaan hupparin ja lenkkarit tai nilkkurit ja mustan bodyn. Musta lippiskin toimisi kivasti tai sitten harmaa pipo.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Rennosti leopardikuosissa


Takki - Zara / poolo, farkut - H&M / kengät - Vagabond / laukku - CK /

Kuvat: Terhi Suanto

Tuo leopardi kuosinen tekoturkis on alelöytö jokusen vuoden takaa. Muistan kun asuin tuolloin vielä Tampereella ja laitoin siskoni juoksemaan Zaraan puolestani ostamaan tuon kauniin karva-asian minulle. Olen edelleen tosi kiitollinen siskolle siitä! Leopardi kuosi on klassinen ja etenkin tänä vuonna tuntuu olevan taas tosi trendikäs valinta. Statement-takilla saa helposti lisättyä mielenkiintoa asuun. Itse tykkään yhdistää tuon tekoturkiksen melko rennosti arkisiin vaatteisiin ja vältän liikaa paljasta pintaa (niin kuin muissakin asuvalinnoissani).

Tänään vietetään Elmon kanssa vapaapäivää rennosti ilman kiireellisiä aikatauluja. Hyvä aamupala ja reilusti kahvia sohvalla loikoillen. Suunnitelmissa olisi vielä lähteä antiikki kaupoille etsimään kristallia ja hopeatarjottimia.

PS. Että mä tykkään tuosta ruskeasta huulipunasta.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Terveellinen brunssi, joka maistui perheen miehillekin



Viime sunnuntaina oltiin brunssin äärellä oikein pitkän kaavan mukaan. Mentiin Elmon kanssa mun isän luokse ja siellä kokkailtiin siskon kanssa brunssi. Aiemmin olisi tullut ekana mieleen tarjota brunssilla pekonia, munia ym. Tällä kertaan niitä ei näkynyt pöydässä ollenkaan, sillä sain Risentalta ja Santa Marialta muutamia tuotteita testailtavaksi ja koottiin brunssi niiden ympärille. Tykkään ihan hirmuisesti kokeilla uusia tuotteita ruuan valmistuksessa. Tuntuu, että kun vaan oppii käyttämään jotain uutta raaka-ainetta, se rikastuttaa paljon omaa arkiruokailua.

Suunniteltiin siskon kanssa brunssia sen pohjalta, mitä tuotteita sain testiin. Meillä tarjoiltiin: Smoothie-kulho granolalla ja siemenillä, siemennäkkäriä ja guacamolea, kardemummalla maustettua kahvia sekä mustapapusuklaakakkua, hedelmiä ja croisantteja. Croisantit olivat varalla, jos joku (kröhöm, iskä ja veikka) ei olisikaan tykännyt siemennäkkäristä.

Mitenkäs meillä sitten meni? No, aikataulu ei pitänyt yhtään, sillä aloitin näkkärin teon heti herättyäni ja brunssin päätteeksi vedettiin mustapapukakut klo 19.30. hah!

Simennäkkärin tein tällä mun aiemmalla ohjeella, mutta korvasin puolet pellavansiemenistä noilla valkoisilla chiasiemenillä. Tavallisten auringonkukansiementen tilalle laitoin noita paahdettuja - visti miten hyvälle ne tuoksuivat! Näkkärin kaveriksi tehtiin guacamole, joka valmistui naurettavan nopeasti: kaksi avokadoa muussattuna ja sinne sekoitettiin Santa Marian guacamole-mausteseos. Kerralla meni koko satsi guacamolea ja pellillinen siemennäkkäriä. Ihanan mausteista tuo guacamole!

Smoothie valmistettiin mansikoista, banaanista, kookosmaidosta sekä vanilijasta. Kaadettiin smoothie kulhoihin ja koristeltiin vadelma-kookos granolalla, chiasiemenillä sekä paahdetuilla aurinkonkukansiemenillä. Ei mikään äijäruoka, mutta ensimmäiset kehut tulivat yllättäen iskän suusta!

Tykkään piristää kahvia mausteilla. Usein käytän vanilijaa tai kanelia, mutta nyt laitoin pitkästä aikaa kardemummaa, kun sain sitä purkillisen Santa Marialta. Oli kyllä hyvää, mutta kardemumman kanssa kannattaa olla varovainen, sillä maku puskee helposti liikaa kahvista, vähemmän on enemmän tässä tapauksessa.



Ja lopuksi se ehkä hieman epäilyttävän kuuloinen mustapapusuklaakakku. Siis kyllä, mustapapuja suklaakakussa ja ei, ne eivät maistuneet! Sisko oli poiminut meille tämän ohjeen, jonka pohjalta lähdettiin tekemään kakkua. Meillä ei ollut makeutukseen steviaa, joten käytettiin ruokosokeria ja tavallista sokeria 50-50. Mentiin vähän omia polkuja myös tuon nesteen kanssa, kun vahvaa kahvia olisi pitänyt laittaa 1/4 osa dl, mutta me laitettiin vahingossa 3/4 osaa ja ihmeteltiin, kun oli kovin löysä taikina, haha! Olen aina aiemmin käyttänyt valmiita papuja suoraan tölkistä, mutta nyt pari kertaa itse keiteltyäni mustapavut, voin kyllä suositella sitä. Valmispavut haisevat mielestäni vähän pahalle, kun taas itse keitellessä pavuista tulee hyvä tuoksu, joka muistuttaa pannukakkua, en kyllä tiedä miten se on edes mahdollista.

Annettiin kakun jäähtyä monta tuntia ja syötiin siinä värlssä lämmintäruokaakin. Testattiin nyhtökauraa pitaleipien välissä ja oli kyllä hyvää. Kivaa makua sai, kun maustoin nyhtökauraa vähän bbq-kastikkeella.

Mustapapukakku oli menestys! Se oli hyvää, sopivan kevyttä ja koostumus oli todella hyvä, sellainen kostea. Kakku olisi helppo tuunata lisäämällä taikinaan vaikka pähkinöitä / suklaan palasia / marjoja. Päälle voisi tehdä myös jonkun kuorrutteen tai sirotella kookoshiutaleita koristeeksi.

Vähän mietitytti ennakkoon, että mitenköhän nuo perheen miehet suhtautuu brunssiin, jossa on siemeniä, hyviä rasvoja ja papukakkua. No, hyvinhän ne suhtautuivat, kun asiasta mainitsi vasta ruokapöydässä. Smoothieta olisi vissiin uponnut isompikin kulho ja guacamolea testattiin jopa croisantin päälle. Pöytä tyhjeni ripeästi.

Brunssin tärkein osa on kuitenkin seura. Kiireetöntä aikaa tärkeiden ihmisten kanssa hyvän ruuan äärellä. Niin hyvä sunnuntai.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Niin ihana mohairneule


Takki - Cubus / neule - H&M / farkut - Monki / vyö - Vero Moda / kengät - Vagabond /

Kuvat: Elmo

Tuulinen päivä pilasi hiukset, mutta muuten se ei pahemmin haitannut. Kuvan neule on nimittäin niin lämmin, että pihalla oli helppo olla reteesti takki auki, sillä tuuli ei päässyt neuleen alle luihin ja ytimiin. Tuo mohairia sisältävä ihanuus on niin hyvä, että omistan sen kahdessa värissä sekä mustana, että harmaana. Väljä mitoitus on aika kiva ja nuo reilun mittaiset hihat ovat kätevät. Ne lämmittävät jos hanskat ovat unohtuneet kotiin, mutta hihat saa myös käärittyä ylös ilman, että niistä tulee liian paksut (tämä kannattaa testata neuleostoksilla, ei nimittäin ole ihan itsestään selvä juttu, että hihat mahtuvat takin alle käärittyinä).

Pitäisikin ostaa villakampa ja mohairharja, jotta saisin pidettyä rakkaat neuleet ja muut vaatteet sekä asusteet hyväkuntoisina mahdollisimman pitkään.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Samoilla seerumeilla kesästä talveen – Mia Höytö Lumous ja Lempeä uni


Sain testiin Mia Höytö cosmeticsin kaksi seerumia Lumous ja Lempeä uni – miten ihanat nimet! Olen testannut molempia seerumeita kesällä, syksyllä sekä nyt alkutalvesta. Eli sääolosuhteiden skaala on ollut laaja ja ihon tarpeet ovat vaihdelleet sitä mukaan. Jos pitäisi kuvailla näitä tuotteita lyhyesti, kiteyttäisin ajatukseni näin: laadukasta, monikäyttöistä ja todella riittoisaa.


Seerumit lämpimällä ilmalla

Kesällä käytin joka aamu meikin alle kasvovettä sekä Lumous-seerumia, enkä tuntenut ihoni tarvitsevan lisäkosteutusta voiteista. Iho tuntui ihanan raikkaalta. Olin aluksi hieman yllättynyt, kun huomasin, että Lumous-seerumi muuttuu iholle hierottaessa kevyeksi vaahdoksi, mutta se myös imeytyy todella nopeasti ja jättää ihon sileäksi. Täydellinen meikin alla!

Lempeä uni -öljyseerumi oli kesällä liian tuhtia kasvoilleni meikin alla käytettäväksi, joten jätin sen aamurutiineistani ja käytin sitä iltaisin, kun ihoni kaipasi enemmän kosteutusta. Öljyseerumi imeytyy huomattavasti hitaammin, ainakin omalla ihollani. Tämän seerumin jälkeen kasvojen iho näyttää heleämmältä ja kosteutetulta.


Seerumit kylmällä ilmalla

Viilenevillä ilmoilla ei enää riitä Lumous-seerumi yksinään. Nyt voin helposti käyttää aamuin illoin molempia seerumeita. Ne imeytyvät hyvin, kun molempia lattaa yhden pumppauksen kädelle, sekoittaa ja hieroo kasvoille. Olen alkanut käyttämään noita seerumeita sekaisin muidenkin kosteuttavien tuotteiden kanssa. Alkusyksystä lemppari komboni oli sekoittaa molempia seerumeita muutamaan tippaan kasvovettä, ihanan raikas yhdistelmä ja imeytyi nopeasti. Nyt pakkasilla lempiyhdistelmäni on nokare Madaran pihlajavoidetta ja jompaa kumpaa seerumia tai tarvittaessa molempia. Voin lämpimästi suositella kosteuttavien tuotteiden sekakäyttöä, pienellä testailulla löytää hyviä yhdistelmiä ihon tarpeisiin eri vuodenaikoina.

Nuo Mia Höytö cosmeticsin seerumit ovat kyllä todella riittoisia. Olen käyttänyt niitä kesästä asti eikä loppua näy. Silloin tällöin olen pitänyt taukoja, mutta ainakin nyt viileillä ilmoilla ne ovat kuuluneet jokaiseen päivääni ja iltaani. Aluksi mietin, että tuotteet ovat aika hintavia, mutta nyt kun mietin niiden toimivuutta ja riittoisuutta olen sitä mieltä, että hinta-laatusuhde on hyvä. Ja hei, kuinka kauniit putellit!

perjantai 11. marraskuuta 2016

Musta, ihana kangastakki


Korvakorut, takki, neule - H&M / hame - Gina Tricot / 
kengät - Vagabond / laukku - Michael Kors /

Kuvat: Elmo

Hupsista, tein sen taas. Ostin takin. Musta, pitkä kangastakki, niin sileällä vuorella ja mites nuo kaulukset... aivan ihanat! (Puolustukseni voin kertoa, että laitan mun vanhan mustan kangastakin kirppiskassiin, eli periaatteessa mulla on sama määrä takkeja, eikö? Ja jos ei, niin eihän Suomessa asuessa voi omistaa liikaa takkeja?) Voi olla, että vaihdan nuo napit joskus mustiin, mutta toistaiseksi nuo kultaiset saavat jäädä. Alan pikkuhiljaa ymmärtää vanhoja rouvia, jotka eivät käytä kuin pitkiä takkeja. Lyhyet takit ovat niin kylmiä, pitkä takki pitää reidetkin lämpimänä.

Yhtä asiaa en kangastakeissa ymmärrä. Miksi niitä myydään vuorettomina? Musta tuntuu, että Suomessa, etenkään täällä tuulisessa Helsingissä ei kyllä pärjää kangastakilla, jos siinä ei ole vuorikangasta. Tuuli käy luihin ja ytimiin.

Pitäisi nyt oikeasti ottaa asiaksi hommata kirppispöytä ja myydä vanhat vaatteet eteenpäin uusiin koteihin. Olisiko teillä vinkkejä, minne kirppikselle kannattaisi mennä myymään?