Siitä, että mokaa! Pitää ja saa mokata. Kamera käteen ja ne hirvittävimmät ja älyttömimmät ilmeet ja poset nyt peliin. Katso ne kuvat, naura niille, sillä ne oli pelleilyä. Sä et ole aina se asiallinen ja huoliteltu sinä, niin kuin kuviksi ikuistetuissa hetkissä yleensä ollaan. Nyt voit poistaa ne kuvat. Jos ei hyväksy itseään, ei voi saada itsestään hyviä kuvia. Kaikissa meissä on niitä kohtia, joista emme pidä itsessämme. Kun ne tiedostaa, on helpompi poseerata kameralle. Mieti, mitkä on ne piirteet, jotka "pilaa" sun mielestä sun kuvat, jotta voi keskittyä piilottamaan ne ja tuomaan paremmin esiin niitä hyviä puolia.
On hyvä aloittaa kasvoista. Tuskin kenelläkään on täysin symmetriset kasvojen piirteet. Tutkaile kasvojasi ja ilmeitäsi peilistä. Kumpi on sun parempi puoli kasvoista? Mulla parempi puoli on vasen, sillä oikealla puolella mun hampaat eivät ole ihan tasaisesti rivissä. Niimpä tykkään olla kuvissa enemmän vasen puoli kasvoista kameraan päin. Monet on myös sitä mieltä, että jos ei pidä hampaistaan, ei voi hymyillä niin sanottua hammashymyä. Kyllä voi. Mitä isompi hymy, sitä enemmän hampaat näkyy, kokeile siis hymyillä kevyesti. Ja lopputuloksena jos näytät hymykuviasi tuttavillesi, tuskin kukaan kiinnittää huomiota sun hampaisiin. Niihin pikku "virheisiin" ei pysähdy kukaan muu, kuin sinä itse.
Hampaiden lisäks, mua häiritsee mun sormet. En vaan osaa pitää niitä normaalisti kuvissa. Aina ne on jotenkin ihmeellisesti, esimerkiksi pikkurilli osoittaa eri suuntaan, hah! Siihen autaa se, että tekee käsillä jotain, vaikka pitelee takin kaulusta tai laukkua, korjaa hiuksia tai sitten yksinkertaisesti laittaa käden taskuun. JA onko kukaan kiinnittänyt kauheasti huomiota mun sormiin? No ei ainakaan kukaan, kenelle oon siitä maininnut.
Katse myös epäonnistuu helposti, jotenkin sitä vaan ei näytä luonnolliselle, tai sitten aurinko saattaa olla niin kirkas, että siristelee silmiä joka kuvassa. Joillekin on mös vaikeata katsoa kameraan. Siihenkin on ihan simppeli ratkaisu: älä katso kameraan. Kuvien onnistumisprosentti nousee huimasti, ainakin itselläni. Kannattaakin ottaa monenlaisia kuvia, sekä niitä joissa katse on muualle, ja sitten aina välissä voi harjoitella kameraan katsomista, sillä saattaahan niistäkin aina löytyä vaikka yksi onnistunut. Kirkkaalla ilmalla myös aurinkolasit (etenkin peilaavilla linsseillä) toimii loistavasti!
Ja sitten vartaloon. Siinä sama homma, mitä korostetaan ja mitä piilotetaan. Itselläni on lyhyet jalat, jotka ei valitettavasti pidemmiksi muutu, vaikka kuinka yrittäisi. Kannattaa siis oppia hyväksymään ne, sillä niitten kanssa elän tän mun koko elämän. Kuvakulmilla ja asennoilla voi vaikuttaa paljon siihen, miltä vartalo näyttää. Testaile taas peilin edessä, missä asennossa näytät mielestäsi hyvältä.
Inspiraatiota kuviin saa nykyään lähes jokapuolelta. Itse tykkään katsella mm. muista blogeista, miten ihmiset poseeraavat asukuvissa. Siitä saa usein ihan uusia ideoita.
Ja kun saat itsestäsi hyvän kuvan, niin keskity siihen hetkeksi ja paina mieleen, mikä siinä kuvassa on sun mieleen. Mistä sä tykkäät siinä? Onko se sun ilme, asento, fiilis? Ja muista ne, kun seuraavan kerran oot kameran edessä. Mieti myös, kuinka kriittinen kannattaa olla itseään kohtaan. Julkaisetko vain ne täydelliset kuvat ja jätät hyvän kuvan julkaisematta sen takia, että sulla on yks sormi väärään suuntaan? Mä tein niin aiemmin, mutta nykyään oon asennoitunut vähän rennommin.
Sitten on tottakai taustat ynnä muut, jotka vaikuttaa, mutta ei tehdä tästä kilometripostausta :) Toivottavasti tästä oli hyötyä!
Kuvituksena viimeviikolta parit epäonnistuneet fotot.
