Mulla on paha tapa, että kun saan päähäni jotain, haluan sen heti. Kyllästyin ei minkään mallisiin hiuksiin ja halusin polkan. Vapaapäivänä varasin ajan kampaajalle ja kerroin mun toiveen: "Rento polkkatukka, jota ei kauheasti tarvitse laittaa, niin että se hipoo hartialinjaa. Leikkaa mieluummin liikaa kuin liian vähän." Pitkästä aikaa rikottiin latvaakin, mutta niin, etteivät hiukset näytä kuitenkaan ohuilta. Ja todellakin leikattiin enemmän, nimittäin nuo eivät kyllä hipaise hartialinjaa, mutta se ei haittaa. Mun hiukset kyllä kasvaa takaisin, jos niin haluan.
Kyllä mä tästä tykkään ihan tosi paljon, mutta hitto mikä totuttelu! Mulla on ollut viimeksi kymmenen vuotta sitten näin lyhyet hiukset. Kymmenen viimeisen vuoden aika oon turvautunut vähän liiaksikin ponnariin, mutta nyt mun niskahiukset eivät yletä ponnarille. Tosi kivaa vaihtelua pitää hiuksia auki. Muutaman kerran olen laittanut puolet hiuksista pienelle nutturalle, mutta sitä en ole jaksanut pitää montaa tuntia. Ja ihanaa miten nopeasti hiukset saa pestyä ja kuivattua.
Oon niin tyytyväinen, että päätin ja uskalsin leikkauttaa näin lyhyet hiukset.
