tiistai 9. joulukuuta 2014

Luulin, että olin tarpeeksi varautunut

Mä oon tehnyt teinistä asti aina töitä, enemmän tai vähemmän. Mulla on ollut vakkarityö lähes neljä vuotta ja on edelleen. Oon säästänyt rahaa niin kauan kuin muistan. Hetki sitten mulla oli tileillä yhteensä n. 4000 euroa. Se on vähemmän kuin vuosiin, mutta luulin, että sillä pärjää hyvin. 



Kyllähän se normaaliolosuhteissa riittäisikin vaikka mihin. Mutta viimeisen viikon aikana meinasin joutua käyttämään lähes kaikki mun varani. Tulin töistä kotiin ja huomasin, ettei Ulpulla (meidän koiralla) ollut kaikki hyvin. Se halusi olla kokoajan lähellä, tärisi, läähätti, oksensi, jännitti vatsaansa, ei halunnut mennä makaamaan ja viimeisenä huomasin, että koiran takajalat pettivät välillä. Siitä sitten päivystykseen eläinlääkäriin, jossa otettiin kokeita ja röntgenkuvat, joissa selvisi, että Ulpulla saattaisi olla välilevyn pullistuma, joka saattaa aiheuttaa halvauksen. Käyntiin meni noin 700 euroa. Saman vuorokauden aikana jouduimme uudelleen eläinlääkäriin hakemaan pahoinvoinnin estolääkityksen  (noin 100 euroa), sillä Ulpulla ei pysynyt mikään sisällä. Parin päivän päästä meille oli varattu aika neurologille, joka ottaisi magneettikuvat (1000-1200 euroa) ja kertoisi tarvitseeko koiramme leikkauksen (2000-3000 euroa). Tässä kohtaa alkoi ahdistus ja silmät täyttyivät kyynelistä, kun tajusin, minkä verran rahaa saattaisi mennä, että kohta mulla ei välttämättä olisi säästötilillä minkäänlaista turvaa enää. Entä jos leikkauksen jälkeen tulisi vielä jotain muita tarvittavia toimenpiteitä, mistä ne maksettasiin… tai vuokra kaiken tuon jälkeen? Kuinka nopeasti voi ihmisen talous alkaa heittää persnettoa?

Neurologilla kaikki meni kuitenkin hyvin ja päätettiin katsoa Ulpun paranemista viikonlopun yli. Koiran tila ei mennyt huonompaan, päin vastoin. Lääkityksen ja levon kanssa Ulpu muuttui taas iloiseksi ja tassutkaan eivät petä enää. Sovimme, että magneettikuvia ei tarvitse ottaa ja lepoa jatketaan 3 viikkoa. Seuraava lasku on toivottavasti kontrollikäynniltä (varmaankin 70-150 euroa) ja säästymme leikkaukselta.


Ulpu on meidän miniperheen vauva. Rakastan meidän pikkuista loputtomasti ja joululta en toivo mitään muuta, kuin terveyttä rakkaallemme. Jos leikkaus tarvitaan, maksan sen vaikka siinä menevät säästöt. Tämä avasi silmiä sen verran, että mun ei edes tee mieli lähteä kaupungille lähellekään vaatekauppoja. En halua syödä ravintolassa tai käyttää rahaa muutenkaan sellaiseen, jonka sijaan voisin säästää pahan päivän varalle. Jotkut pahat päivät voivat olla todella kalliita.





Joku varmasti jäi pohtimaan, eikö mulla ole vakuutusta meidän koiralle. On mulla. Mutta sen enimmäiskorvausmäärä vuodessa on n. 1600 euroa ja tänävuonna ollaan jouduttu jo käymään pari kertaa eläinlääkärissä ja osa tuosta summasta on siis käytetty. Onneksi on vakuutus. Silti on hyvä varautua maksamaan suuria summia lemmikin hoidosta. Yleensä ne joutuu vielä maksamaan yhdellä kertaa heti paikanpäällä.

Jos joku siellä ruudun toisella puolella suunnittelee lemmikin hankintaa suosittelen lämpimästi vakuutusta, omia säästöjä, sekä luottokorttia.


4 kommenttia:

Saara kirjoitti...

Voi ei... :( Toivotaan että koirulilla on kaikki hyvin. Toi viimeinen kuva on niin söpöli !

Reetta kirjoitti...

Koiran kanssa saa kyllä aina varautua yllättäviin kuluihin. Toivottavasti pikkuinen paranee pian! :)

Linda kirjoitti...

Voi ulpuuu :( Hurjasti tsemppiä sinne<3

Jenni kirjoitti...

Kiitos tsemppi-viesteistä :) Ulpu tuntuu voivan jo paremmin. Ens viikolla päästään kontrolliin.